Uni, joka kertoo leijonasta on palannut luokseni toistuvasti siitä lähtien kun loukkasin jalkani ja se oli kipsattuna kuusi viikkoa,

Tapasimme erään suuren linnan ulkopuolella ja näin, että hänellä oli vaimo ja lapset mukana. Pelästyin ja ajattelin että minun pitää yrittää kiivetä ylös puuhun, mutten koskaan ehtinyt tehdä sitä.

Ajattelin:

-Nyt minun aikani on tullut. Hän tarvitsee minua perheeseensä ruuaksi.

Hän pysähtyi, katsoi minua ja sanoi:

-En aio syödä sinua. Aion maalata sinua, jotta sinusta tulee yksi luomuksistani.

Hän alkoi maalata vatsani päälle kauniita ympyröitä ja viivoja eri ohuissa, ohuissa väreissä, kunnes näytti siltä, että minulla oli vaatteita päälläni, kun kaikki oli valmista ja ihoni oli kuvien peitossa. Kuvitteellinen tunne turvasta tuli ylleni. Ajatella, että se, mitä pelkään niin paljon, voi myös antaa arvon ja luottamuksen tunteen itselleni.

Kaikki tunikat, jotka olen kudonnut, on yritys näyttää värien ja kuvien avulla, mitä Leijona maalasi päälleni. Myös langan olen värjännyt itse löytääkseni helpommin oikean sävyn ja värivalinnan, mikä hänellä oli.